*

Sirpa Paatero

Kaasua energiapolitiikassa

Energiapolitiikka on tärkeä ulkopolitiikan osa-alue, jonka merkitys on ymmärrettävä niin energian saannin ja huoltovarmuuden kuin valtapolitiikan osana. Näiden ulkopuolelle ei jää myöskään Suomi, kun muistaa lähiaikojen keskustelut liittyen Fennovoimaan ja yleisesti ydinvoimaan energian tuottamistapana, mutta erityisesti keskustelut omistuksen osalta. Suomi tarvitsee energiaa ja tällä hetkellä olemme yhä riippuvaisia sekä sähkön että kaasun ja öljyn osalta muista maista. Ydinvoimaloiden valmistuessa riippuvuus sähkön osalta vähenee, vaikka samaan aikaan kaksi tuotantoyksikköä tulee elinkaarensa päähän. Koko ajan on myös kehitettävä uusiutuvia sähköntuotanto- sekä varastointi muotoja ja näistä aurinkovoima onkin vahvassa kehitysvaiheessa, ainakin kun katsoo valmistuvaa rakennuskantaa.
Viime aikoina on keskusteltu kaasusta. Suomen kaasumarkkinat ovat olleet poikkeukselliset, sillä olemme tuoneet kaasua putken kautta Venäjältä ja nyt kahden ja kohta kolmen LNG:n, eli nesteytetyn maakaasuterminaalin kautta. Kesäkuussa eduskunta hyväksyi maakaasumarkkinalain, jossa Suomi osallistuu Baltian putken rakentamiseen, jotta Klaipedaan tuotua nesteytettyä maakaasua voidaan tuottaa tulevaisuudessa myös Suomeen. Projekti on mielenkiintoinen, sillä peruste markkinaehtoisuuteen on varsin kaukana, kun kaasun hinta Baltiassa on yli 30 % kalliimpaa kuin Suomessa. Suomi siis sitoutuu rakentamaan Baltian kaasuverkkoa, jonka se eittämättä tarvitsee, sillä EU:n lupaama rahoitus ei tule kattamaan kustannuksia. Tämän jälkeen tilanne on neuvoteltava myös Venäjän kanssa uusiksi ja epäilys on, että hinta tuskin laskee, jos kaasua liikkuu mahdollisesti myös Suomesta edelleen. Suomessa olisi hyvin voitu avata markkinat tällä hetkellä omien terminaalien osalta ja liittyä myöhemmin Euroopan verkkoon, kunhan Baltian putket ovat olemassa.
Toinen mielenkiintoinen aihe on kaasuputki Venäjältä Saksaan, joka on rakentumassa jo toiminnassa olevan putken viereen. Sopimukset yritysten ja maiden osalta ovat olemassa ja ympäristöluvat ovat mahdollistamassa rakentamisen kuten edelliselläkin kerralla. Nyt tällä kerralla, toisin kuin edellisellä kerralla, komissiolla on haluja päästä käsittelemään asiaa ja myös Suomea on lähestytty aiheesta. Kuulostaa erikoiselta, jos pelisäännöt EU:ssa ovat näiden muutamien vuosien aikana muuttuneet, joten toivoa sopii, että Suomen hallitus osaa erottaa asian asiallisen puolen, eli Keski-Euroopan kaasun tarpeen, jonka vuoksi putkea kaupallisin perustein ollaan rakentamassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kuulostaa erikoiselta jos kansanedustaja ei huomaa turvallisuuspolittisen tilanteen muuttuneen ja pitää edelleen uutta kaasuputkea vain ympäristö- tai kauppakysymyksenä.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Jos katsoo aurinkovoimaan sijoitettua rahaa, sitä että se tarvitsee myös toisen sähköinfran rinnalleen ja sitä kuinka vähän maailmalla saadaan sähköä sijoitettuun rahaan verrattuna, aurinkoenergialla ei toistaiseksi ole mitään tarjottavaa.

Kaasuputki Venäjältä ei ainakaan lisää huoltovarmuutta ja vähentää päästöjä vain, jos se korvaa turvetta, puuta tai hiiltä.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Saksa tarvitsee kipeästi lisää kaaasua , jos se järjettömyydessään sulkee loputkin ydinvoimalansa ( n. 10 GW) => jostain on löydyttävä saman verran ´oikeaa´ sähkötehoa, sitä - niin kuin me kaikki nyt kai jo ymmärrämme - ei voi korvata sattumavoimilla, ikävä kyllä.

http://www.hs.fi/paivanlehti/28072017/art-20000053...

Toimituksen poiminnat