Sirpa Paatero

"Uudenlaista" puolustusta Suomessa

Suomessa on vuosikymmenet luotettu maan puolustamisessa Puolustusvoimiin, jota ovat tukeneet järjestöt omalla vapaaehtoistoimintaan pohjautuvalla kansalaistoiminnalla. Suomi on myös ollut tunnettu rauhan sovittelija ja ollut mukana rakentamassa diplomatian keinoin tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia. Kun katsoo viime aikojen keskusteluja ja tehtyjä päätöksiä, huomaa linjan muuttuneen huolestuttavaan suuntaan. Koko puhetapa turvallisuudesta on muuttunut uhkakuvien luomiseen ja sen varjolla ollaan myös tekemässä päätöksiä, joiden yhteisvaikutus on varsin toisen näköinen kuin mihin Suomessa on totuttu.

Eräänä esimerkkinä tästä on kesällä tullut tieto siitä, että 400 rynnäkkökivääriä lahjoitettiin muunnettuna käyttöön Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle. Tämän jälkeen asiaa on perusteltu strategisella kumppanuudella, jota ei ole olemassa ainakaan sopimuksen muodossa. Puolustusselonteon mukaan kehittämistä tehdään tähän suuntaan, pohjoismaisella mallilla. Aseiden käytön harjoittelu on tähän mennessä toteutettu Puolustusvoimien valvonnassa ja Puolustusvoimien asein, sen huolehtiessa myös säilytyksestä. Yleisesti aseluvat myönnetään Suomessa metsästykseen ja urheiluammuntaan. Kysymys kuuluukin, onko nyt halua saada jokin muu peruste aseiden hallintaan.

Viime viikolla tuli tieto Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen roolin selvityksestä, jonka mukaan MPK jatkaa nykyisessä muodossaan julkisoikeudellisena yhdistyksenä, viranomaistahona tai osana Puolustusvoimia. Kehittämistä varmasti tarvitaan ja näin lukee myös puolustusselonteossa. Versio siitä, millaisesta kehittämisestä on kyse, poikkeaa kuitenkin paljon, sillä yhdistystoiminnan perusta on kansalaisjärjestötoiminnan pohja. Jos näin ei ole, siirrytään aivan toisenlaiseen malliin tekemällä vapaaehtoisista harrastajista valtaa käyttäviä ja ehkä näin myös aseiden ja voimankäytön osalta lähemmäksi virallisia Puolustusvoimien ammattilaisia.

Keskustelu kiihtyy myös harjoitusten osalta, kun jotkut haluaisivat myös Suomeen takaisin suursotaharjoitukset ja toisaalta osallistumista moniin tänäkin vuonna oleviin harjoituksiin tulisi arvioida kriittisesti, onko kaikissa välttämätöntä olla mukana. Olemme myös siirtyneet uuteen vaiheeseen, kun Yhdysvaltojen maa-, meri- ja ilmavoimat harjoittelivat Suomessa viime vuonna ja tänä vuonna Virossa harjoitellessaan turvautuivat Pirkkalaan. Kun käsittelimme mietintöä puolustusselonteosta, eivät kaikki olisi halunneet mukaan lausetta, jossa todetaan että Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.

Viime aikoina on keskusteltu myös aseviennistä ja ydinasesopimuksista, joissa myös on muutoksia aiempaan. Suomi on tällä hetkellä asevientisopimuksen vetäjänä yrittäen saada muita maita sitoutumaan aseiden viennin kieltoon kriisimaihin tai sotaa käyviin maihin. Saman aikaan oma ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta tekee päätöksen viennistä, vastoin ulkoministeriön suositusta sotaa käyvien maiden lähialueille. Keskusteluun on noussut asia ydinaseiden kiellosta, kun Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta, vaikka suurin osa YK-maista äänesti asian puolesta heinäkuussa. Nyt on jopa alettu neuvoa Ruotsia, että senkään ei kannattaisi allekirjoittaa, sillä se on viesti. Ydinsulkusopimus on allekirjoitettu, ja sen mukaan ydinasevaltioita ei enää tulisi lisää.

Osa asioista, jotka ovat tällä hetkellä meneillään eivät yksittäisinä ehkä kuulosta kovin merkittäviltä muutoksilta, mutta kun katsoo tässä mainittuja ja kuuntelee keskusteluja siitä mihin kaikkeen olisi vielä varustauduttava, herää huoleni hallituksen sisällä tekeillä olevista muutoksista, jopa ulkoisia tekijöitä enemmän. Kesän aikana totesin jo useamman kerran, että taitaa olla taas tarvetta vahvemmalle rauhan liikkeelle ja rauhan puolesta puhumiselle. Meillä on hyvät Puolustusvoimat ja sitä tukeva vapaaehtoistoiminta, mutta roolit ja vastuut tulee pitää selkeästi erillään. Samoin on säilytettävä Suomen rooli sotilaallisesti liittoutumattomana maana, jonka vahvuus on diplomatia ja yhteistyökyky eri suuntiin rauha – ei varustelu – edellä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Pieni maa tarvitsee kaikki henkilöt puolustamaan miehet ja naiset tulevaisuudessa sukupuolineutraalisti aamulehden toiveesta. Armeijaan on syytä kutsua kaikki eikä seurustelukaan keskeyty.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Olipa Paatero säälittävä ja tyhjänpäiväinen kirjoitus mutta jatka ihmeessä samaan malliin. Nolla- kannatukseen on demareilla vielä vähän matkaa mutta kyllä se vastaavilla jutuilla onnistuu. Toinen vaihtoehto on herätä todellisuuteen ja alkaa tehdä johtopäätöksiä nykytiedon valossa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"...siirrytään aivan toisenlaiseen malliin tekemällä vapaaehtoisista harrastajista valtaa käyttäviä ja ehkä näin myös aseiden ja voimankäytön osalta lähemmäksi virallisia Puolustusvoimien ammattilaisia."

Paateron olisi syytä nyt kertoa tarkemmin, millaisesta vallasta hän on huolissaan. Valta ampua reikiä maalitauluihin? Onko jotakin perusteltua syytä epäillä suunnitellun MPK:n toiminnan olevan yhtään vähemmän Puolustusvoimien valvonnassa ja käskyvallassa kuin aiemmin?

"Keskustelu kiihtyy myös harjoitusten osalta, kun jotkut haluaisivat myös Suomeen takaisin suursotaharjoitukset ja toisaalta osallistumista moniin tänäkin vuonna oleviin harjoituksiin tulisi arvioida kriittisesti, onko kaikissa välttämätöntä olla mukana."

Maksamistamme veroista rahoitetaan Puolustusvoimien antama sotilaskoulutus, sotaharjoitukset mukaan lukien. Haluaako Paatero verovarojen käytöstä tehokasta vai tehotonta? Sotilasammattilaisilta voi kysyä, onko realistinen harjoitus koulutuksena tehokkaampi kuin sen puuttuminen, jos urakka on liian työläs omille aivoille.

"Keskusteluun on noussut asia ydinaseiden kiellosta, kun Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta, vaikka suurin osa YK-maista äänesti asian puolesta heinäkuussa. Nyt on jopa alettu neuvoa Ruotsia, että senkään ei kannattaisi allekirjoittaa, sillä se on viesti. Ydinsulkusopimus on allekirjoitettu, ja sen mukaan ydinasevaltioita ei enää tulisi lisää."

Tyhjänpäiväinen, pelkästään julistuksellinen sopimus ei muuta ydinasevaltojen politiikkaa vähääkään eivätkä ne tule siihen liittymään koskaan, mutta sopimukseen liittyminen vaarantaisi Suomen avun saannin pahoina päivinä Yhdysvalloista, joka ei hyväksy laadullisia rajoitteita liittolaistensa tai kumppaniensa puolustamiselle. Paatero ajaa tässä Suomeen hyökkääjän asiaa, joka voi sopimusta sovellettaessa käyttää meitä vastaan esim. taktisia ydinaseitaan tarvitsematta pelätä silloin USA:n vastausta samalla mitalla. Ruotsia koskee aivan sama, ja sielläkin on nyt täydestä syystä pysähdytty miettimään mitä varsinaisesti tavoitellaan.

Suomesta ei tule ydinasevaltio sillä, jos se pidättyy retorisesta julkilausumasta – on hämmästyttävää, ettei Paatero ymmärrä ydinsulkusopimuksen sisältöä ja tarkoitusta. Lähtökohta ydinaseiden riisunnalle on aivan toinen silloin, kun aloite tulee johtavilta ydinasevalloilta – kuten presidentti Barack Obaman ensimmäisellä virkakaudella Yhdysvalloilta. Tuolloin Obaman ehdotus ydinaseriisunnasta ei kuitenkaan saanut lainkaan kannatusta Venäjältä eikä Paateron puolueelta SDP:ltä.

Paatero hehkuttaa Suomen diplomatian ihmeitä tekevän voiman nimissä – aivan kuin hän ei ymmärtäisi, että vastapuolen asenne siinä ratkaisee lopputuloksen, juuri kuten tapahtui 1939. Ikävää on todeta, miten Paateron blogi vahvistaa tasa-arvon vastaista mielikuvaa naiskansanedustajan logiikasta.

Toimituksen poiminnat