Sirpa Paatero

Miksi kunnat eivät saisi enää toteuttaa tehtäviään?

Vuoden 1917 kaupunkien ja maalaiskuntien erillisten kunnallislakien ja ensimmäisten kunnallisvaalien 1919 jälkeen kunnat ovat olleet ne, jotka ovat vastanneet lähidemokratian keinoin oppivelvollisuudesta, maankäytöstä, terveydenhoidosta ja hyvinvoinnista. Monia muita tehtäviä on vuosikymmenten aikana lisätty kuntien hoidettavaksi ja kaiken aikaa on ollut olemassa ns. yleinen tehtävä eli mahdollisuus päättää lakisääteisten tehtävien lisäksi mitä palveluja halutaan tuottaa, joista teatteri eräänä esimerkkinä. Nyt maailma on muuttumassa ja kunnilta ollaan erityisesti kieltämässä joidenkin tehtävien hoitoa ja monien muiden tehtävien osalta ollaan rajoittamassa tai viemässä mahdollisuus tehtävien hoitoon.

Ei voi muuta kuin ihmetellä nykyisen hallituksen esityksiä. Viimeisimpänä kuntien asemaa heikentävänä ovat jätelain muutokset, jossa ensin hankintalain kiristyksellä ulosmyynnistä esimerkiksi yrityksille tuli huomattavasti tiukempi rajaus kuin muissa Euroopan maissa, vaikka kilpailua ei kaikilla alueilla ole. Nyt ollaan ajamassa markkinoille jätehuolto myös kunnan omista toiminnoista eli muutettavaksi siten, että sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutustoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte sekä julkisessa hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä muu yhdyskuntajäte poistuisi kunnan vastuulta lukuun ottamatta kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyviä tällaisia jätteitä. Tähän mennessä on jätehuolto nähty tarpeellisena ympäristön ja terveyden kannalta ja asiantuntijoiden mukaan on pelko siirtymästä takaisin ”omiin kaatopaikkoihin”. Samoin heikkenee kierrätys, kun ei ole mahdollista ja järkevää tehdä päällekkäisiä järjestelmiä, jolloin myös hinta kotitalouksille nousee.

Sote- ja maakuntauudistus hankaloittaa ja rajaa monin osin kuntien toimintaa. Suorimmin tämä näkyy siinä, että erikseen kielletään kuntia tuottamasta sosiaali- ja terveyspalveluja, vaikka yhteisellä suunnittelulla on mahdollista muita palveluita sopia kunnan ja maakunnan kesken. Jos järjestäjä on maakunta ja tuottajaksi hyväksytään säätiöt, järjestöt ja yritykset, niin miksi ei kuntia? Sitä vastoin ollaan antamassa yksityisille sairaaloille mahdollisuus tehdä leikkauksia, jotka ovat kielletty osalta julkisista sairaaloista päivystyksen tiivistämisessä.

Samalla kun yritykset laitetaan ”samalle viivalle” tulee monta kilpailulain ongelmaa myös yhteistyöhön kuntien kanssa, esimerkiksi sairaanhoitopiirin kanssa tuotettujen tukipalvelujen järjestämisestä. Eräänä esimerkkinä - johon ei uudistuksen pitänyt vaikuttaa ollenkaan - on työterveyspalvelut, joiden järjestäminen tulee monin paikoin lähes mahdottomaksi kuntapohjaisena.

Osa kuntien elinvoimaisuutta ovat olleet myös palvelut yrityksille, joista ollaan nyt hankintalain ym. tiukennuksilla viemässä pois sekä työterveyshuollon että jätehuollon palveluiden tarjoaminen. Hyvät kokemukset työllistämisessä ensin pitkäaikaistyöttömien osalta ja nyt hyvät kokemukset esimerkiksi Tampereelta aiotaan lopettaa ja siirtää toiminta maakunnille, lisäämällä yksityisten palveluja. Kummallista, sillä tähän mennessä kunnat, lähimpänä ihmisiä, ovat satsanneet työllisyyteen ja olisivat valmiit tekemään jopa enemmän jatkossa. Samalla muutoksia ollaan tekemässä kaavoituksen hierarkiaan ja muidenkin ei soteen kuuluvien tehtävien siirtoja on meneillään, maakuntien vahvistamiseksi.

Erilaisia keinoja vyöryttää vastuut kuntapäättäjille palveluiden huonontumisesta on esimerkiksi varhaiskasvatus, jossa ensin rajattiin subjektiivista päivähoito-oikeutta, vähentäen saman tien rahoitus kunnilta ja sen jälkeen sanotaan, että kyllä kunnat voivat halutessaan tehdä toisenlaisia päätöksiä. Aika moni kunta on näin tehnytkin, mutta ilman rahoitusta tiukassa kuntataloudessa ei kaikilla kunnilla ole tähän mahdollisuutta, jolloin lasten tasa-arvo heikkenee. Samaa logiikkaa on käytetty muissakin toiminnoissa.

Kun ihmisiin, eli demokratiaan, ja asioiden hoitamiseen lähellä luotettiin 100 vuotta sitten, toivoisi tämän olevan lähtökohtana myös tällä hetkellä. Etenkin kun suomalaiset koulut ja sosiaali- ja terveyspalvelut ovat maailman mittakaavassa huippuluokkaa ja kuntalaisten tyytyväisyys julkisiin palveluihin kasvaa, samalla kaupungit toimivat yhä vahvempina kasvun moottoreina ja elinvoiman luojina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hei Sirpa & co!

Kaavoitus on menossa maakunnille. Toteutuuko silloin lähidemokratia? Voitko maakunnan kautta vaikuttaa oman asuinalueesi kaavoitukseen?

Kaavoitusta uudistetaan nyt parlamentaarisesti. Ottakaapa kaikki kynnelle kykenevät osaa, ettei tarvitse sitten jupista jälkeenpäin:

Tässä kaikille rakentamisen ja kaavoituksen kehittämisestä kiinnostuneille uusi vaikutuskanava. Anna risuja ja ruusuja - sana vapaa!:

https://www.strategysignals.com/39884-32579-890@ra...

Kyselyyn vastaaminen vie noin 15-30.

"Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen esiselvitystyö on aktiivisimmillaan. Sekä maankäytön että rakentamisen ohjauksen osalta on valmistunut ja työn alla niin laajempia kokonaisuuksia kuin tarkemmin rajattuja kohteita koskevia selvityksiä ja ehdotuksia. Säteri" - -

Pekka Iiskonmaki

''Miksi kunnat eivät saisi enää toteuttaa tehtäviään?''

Miksi valtio sössii niiden mahdollisuudet puuttumalla itsemääräämisoikeuteen?

Valtionavut pois ja vapaat kunnat.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Kaavoitusmonopolilla ohjataa maakunnan ydinkeskustaan ja suurin alue joutuu vain maksajan rooliin.

Toimituksen poiminnat