Yksikään kunta ei hanki luokattomia palveluja

Keskustelussa vanhuspalveluiden, vammaisten sekä varhaiskasvatuksen huonoista palveluista syyllistetään tällä hetkellä kuntapäättäjiä. Syynä pidetään huonoa hankintaosaamista tai pelkästään hintakriteereihin tuijottamista. Osaamisessa on varmasti parannettavaa, mutta aivan varmasti yksikään kunta ei ole antanut kilpailutuksissa mahdollisuutta huonoon hoitoon ja laittomuuksiin, joiden vuoksi nyt on ääritapauksina suljettu yksiköitä ja annettu lukuisia huomautuksia jo vuosien ajan. Kaikissa ostopalveluissa on hinnan lisäksi määritelty hoitajien määrä, hoidon taso, ammattipätevyydet, tilat ym. Samat asiat on pitänyt todentaa myös toimiluvan saamiseksi aluehallintovirastolta. Se että valvontaa on liian vähän niin kunnan, aluehallintoviranomaisen kuin Valviran taholta, on epäkohta, joka pitäisi korjata, mutta yksiselitteinen lähtökohta palvelujen tuottajalle tulisi olla sopimusten noudattaminen. Toisaalta ainakin yksi yhtiö on tehnyt valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jotta sovittuja henkilöstömitoituksia ei tarvitsisi noudattaa.

Mikä sitten on muuttunut? Pidempää aikajaksoa katsoen ovat järjestöt ja säätiöt sekä paikalliset yritykset olleet kuntien kumppaneita palveluiden tuottamisessa toimimalla joustona yhdessä kunnan palveluiden kanssa. Iso muutos on siis tapahtunut, kun monet näistä on ostettu pois markkinoilta suurten pörssiyritysten ja nyt jopa ulkomaisten sijoittajien voiton tuottamiseksi. Nyt suunnitellussa sote-mallissa mennään vielä hullumpaan suuntaan, kun on jopa pakollista antaa osa palveluista markkinoille, eikä ole edes haluttu keskustella ajatuksesta voiton tavoittelun rajoittamisesta. Samalla valvonta halutaan siirtää enemmän omavalvonnan varaan. Ja toisaalta hankintalakiin ei ole haluttu tehdä muutoksia esim. asumisen osalta, minkä vuoksi käsittelyssä on kansalaisaloite ”Ei myytävänä”.

Kunnat ovat joutuneet tiukentamaan talouttaan viime sekä tämän hallituskauden aikana valtionosuuksien leikkausten vuoksi, josta nyt tehdyistä 800 miljoonan euron leikkauksista osa tehtiin juuri vanhusten palvelujen heikennyksen vuoksi. On käsittämätöntä kuulla hallituspuolueilta, että kuntien rahoitusta ei olisi leikattu, kun kaikki kuntapäättäjät kokevat sen jokaisen budjetin teon yhteydessä. Jos katsoo kaikkien kuntien kohtuullista tilannetta, on selittävä tekijä Helsingin ja Espoon satojen miljoonien ylijäämäinen talous. Monet kunnat ovat muuttaneet kriteereitä palveluissa, kun esim. byrokratian purun nimissä vähennettiin kymmeniä miljoonia euroja vanhuspalveluista heikentämällä ammattipätevyysvaatimuksia ja poistamalla vastaava hoitaja tai varhaiskasvatuksesta suurentamalla ryhmäkokoja ja rajaamalla subjektiivista oikeutta.

Sote-uudistus on tuonut epävarmuutta kiinteistöjen osalta, koska kuntien kiinteistöjen vuokrasopimukset ovat valtakunnallisessa kiinteistöyhtiössä. Muutaman vuoden kuluessa tässä voidaan ajautua tilanteeseen, jossa kunnalla on runsaasti käyttämättömiä tiloja ilman omaa päätösvaltaa tai korvauksia näistä. Tästä syystä monet kunnat ovat ajautuneet myymään kiinteistöjään.

Vanhuspalvelulaista päätettäessä sovittiin, että jos yksikin toimipiste alittaa henkilöstömitoitussuosituksen, on se kirjattava lakiin. Näinhän ei ole tapahtunut, vaan hallitusohjelmassa oli jopa ajatus heikentää suositusta. Kaikki ovat samaa mieltä, että pelkkä numero laissa ei ole ratkaisu, mutta toisaalta se on lukko minimistä, jota olisi noudatettava. Tämän lisäksi on hoitoisuuden mukaan lisättävä henkilöstöä, eri ammattilaisia, toimivampia kiinteistöjä, parempaa johtamista ym. Nyt tarvitaan suunnan muutos, jossa arvostus ikäihmisiä, vammaisia ja lapsia kohtaan konkretisoituu teoiksi.

 

SirpaPaatero
Sosialidemokraatit Kotka

Kansanedustaja. Kuntaministeri. Kaupunginvaltuutettu

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu